MEIDÄN MINITALO ~ BLOGI

Tämä blogi sisältää rakennuskokemusten lisäksi räikeitä tunneoksennuksia arjesta, jonka keskellä unelmia elvytetään väsymyksestä-, määräaikaisista työsuhteista-, ja monimutkaisista ihmissuhteista huolimatta. Lukijalle lykkyä koitokseen! :)

Sharing is caring / 14.01.2020

Kuvaa saa halutessaan jakaa, esim. >>tästä linkistä<< - kiitos. :)

Rauhaa, rautaa & rastoja / 04.01.2020

On kai vierähtänyt tovi – en edes muista kuinka kauan. Mielessä ovat viimeisimmän kirjoituksen tunnelmat, mutta hyvin etäisenä vain. Taisin kirjoittaa enimmäkseen itselleni, kiitos kaunis siitä. Heti seuraavana päivänä varasin itselleni kuukauden mittaisen loman vuoden 2019 loppuun, suljin somen ja unohdin niin tämän kuin monet muutkin projektini.

Tulin viettäneeksi runsaasti aikaa miettien elämää ja omaa olemista, prioriteetteja – tarpeita ja toiveita. Oli hienoa ja eheyttävää. Joulukuun ensimmäiset kaksi viikkoa menivät lojuessa ja nollaillessa. Vasta tällä viikolla olen huomannut hitaasti esiin hiipivän tylsistymisen – luojan kiitos, ehdin jo huolestua. :)

Millään tavoin tai mitenkään päin en osaa tiivistää kuluneita viikkoja, kuukausia. Voin kuitenkin huomattavasti paremmin, ehkä paremmin kuin vuosiin. Olo on kokonaisvaltaisesti rauhallinen, vaikka ympärillä tapahtuu ja elämä menee ihan itsekseen eteenpäin. Oksentaminenkin loppui edelliseen kirjoitukseen. Kai riitti, että sain sisäisen myrskyni sanoiksi.

Muillakin tavoin ahdistukset ovat antautuneet, valkoista lippua heilutellen asettuneet ymmärrettäviin muotoihin mieleni hyllyille. Olen kiitollinen ja selkeästi hieman aikuistumassa – osasin kerrankin iskeä jarrut pohjaan ajoissa.

Trailerihommat etenee

Päivittelin mökin FB-ryhmään taannoin, että hip hurraa! -perävaunun yläosat ovat poissa! Nyt olemme tilanteessa, jossa trailerille on ehkä mahdollisesti löytynyt hallipaikka. Seuraavaksi aletaan levennystöihin. Toisin sanottuna pitäisi osata päättää ja tietää, että millä leveyksillä mennään, kuinka tiivisti tarvitaan tukipalkkeja, minne, ja mitä tehdään ”hännälle” – lasketaanko alas vaiko ei.

Olen edelleen päättänyt olla stressaantumatta tästä, asia edennee omalla painollaan. Ja sitä paitsi, meillä on tässä projektissa mukana Ari. Ari on kertakaikkisen huippu ja ilman Aria tästä ei tulisi varmaan yhtään mitään. :D

Varovaisen toiveikkaana kohti vuotta 2020! Hyvää joulua ja alkanutta vuotta – näin jälkikäteen.

p.s. Askartelin istuessani rastat. Piti päästä takaisin karvakasan alle piiloon. Nou can do. …Huomaamaton töihin paluu ei liene mahdollinen, mutta yritän – neulon pipoja ja kuutelen musiikkia. Olen onnellinen.