MEIDÄN MINITALO ~ BLOGI

Tämä blogi sisältää rakennuskokemusten lisäksi räikeitä tunneoksennuksia arjesta, jonka keskellä unelmia elvytetään väsymyksestä-, määräaikaisista työsuhteista-, ja monimutkaisista ihmissuhteista huolimatta.

Tällä sivulla näet uusimman blogitekstin. Aikaisemmat kirjoitukset löydät päivämäärän mukaan tietokoneella sivun oikeasta reunasta, ja mobiililla sivun alareunasta. Yläpalkista voit myös valita blogitekstit alalehdiltä järjestyksessä uusin/vanhin ensin. Enjoy!

Iltasatuja aikuisille - Omaa aikaa / 17.8.2019

Piti lähteä Turkuun, mutta tulikin viisi päivää kestänyt kuume. Varoitus: iltasatu sisältää huonoa kieltä ja mahdollisesti loukkaavaa sisältöä. Eikä pätkääkään liity talonrakennukseen ollenkaan. Kuumehöyryt purkautuu, tylsyys tiivistyy & mitäkaikkea... :D

p.s. Mä oikeesti <3 mun lapsen päiväkotia. Peace.

Pieni runo teestä - 7.elokuuta

Kerrankos onni potkaisee, toiste kaksi – kolmestikin!

Vaan mihin minä ontuvat raajani piiloon laitan,

mustelmat peitän neuleisiin

isoihin, rumiin, nukkaisiin?


Annetaan kierrätyssydän jo käytössä kulunut,

mieli pettymyksistä mustunut,

ja kilotolkulla ikävää – sitä särkyneistä ihmissuhteista aina yli jää.

Ylläpitoon kehoni kolhuinen, ei lainkaan uudenveroinen:

ryppyinen ja nuutunut, väsynyt.


Ei löytänyt minuun turvantunne, vain varjo jäi kulkurin hurmoksesta,

varjo rohkeudesta hypätä rakkauden syliin.

Vieraisiin kyliin

minun toiveeni katosi,

laukkunsa pakkasi – ei ottanut mukaan.

Nyt ei pura sitä laukkua kukaan.


Kunpa en rakastaisi, enkä odottaisi päiväteelle,

kattaisi pöytää niin monelle.

Kunpa en ikävöisi,

selaisi sivuja kirjasta, jota minulle kerran ääneen luit.

Tuit, kun en edes päätäni jaksanut harteilla kantaa – itsestäni mitään kenellekään antaa.


Yksin minun veteni kiehuu kuvitellen taustalle kuiskaavan äänen;

”Otatko hunajaa?”

Otan. Otan kiitos.